Juoksin lauantaina elämäni ensimmäisen puolimaratonin. Reilu vuosi sitten olin sitä mieltä, että en todennäköisesti ikinä tule juoksemaan niin pitkää matkaa. Ystäväni kuitenkin rohkeni osallistumaan HCR:ään viime vuonna ja hänestä inspiroituneena päätin lähteä tänä vuonna mukaan.
Lauantaiaamu alkoi hyvin ja aurinkoisena. Aamiaista syödessäni mietin vielä, että noinkohan tosiaan pääseen maaliin asti. Ei kuitenkaan jännittänyt kovasti. Minulle sopii hyvin iltapäivän lähdöt; kisapäivän tankkaukset onnistuivat hyvin ja sain siirtyä rauhassa kotoa lähtöpaikalle.
Varsinainen tavoitteni oli päästä juosten maaliin. Olimme ilmoittautuneet ryhmään, jonka tavoiteaika oli 2:30. Maksimiaika HCR:llä on kolme tuntia ja ajattelimme, että vaikka ilmoittautumisryhmän aikaan emme tule pääsemään niin reilusti alle kolmen tunnin kuitenkin. Aloitimme juoksun hitaasti ja vajaan 10 km kohdalla vilkaistuamme kelloa tajusimme menevämme aivan liian hitaasti. Ei muuta kuin pikkuhiljaa nostamaan vauhtia. Keskuspuistossa ehdimme jo luulla, että emme pääsisi aivan kolmessa tunnissa maaliin joten nostimme rajusti vauhtia ja lopulta ylitimme maaliviivan ajassa 2:56.
Lopullinen aika oli pienoinen pettymys mutta kun keskitän ajatukseni siihen, että todellakin ylitin itseni ja juoksin 21+ kilometriä niin voin kyllä taputtaa itseäni olalle. Tämä oli vasta ensimmäinen kertani ja ensi kerralla osaan treenata, (jälki)tankata, varustaa ja pitää tiukemman juoksutahdin huomattavasti paremmin. HCR2018 on jo kalenterissa!
Uskaltakaa tekin ylittää itsenne. Vaikka kaikki ei menisi juuri niin kuin on suunnitellut niin katse vain eteenpäin ja uuden tavoitteen kimppun!
Jaana
Varsinainen tavoitteni oli päästä juosten maaliin. Olimme ilmoittautuneet ryhmään, jonka tavoiteaika oli 2:30. Maksimiaika HCR:llä on kolme tuntia ja ajattelimme, että vaikka ilmoittautumisryhmän aikaan emme tule pääsemään niin reilusti alle kolmen tunnin kuitenkin. Aloitimme juoksun hitaasti ja vajaan 10 km kohdalla vilkaistuamme kelloa tajusimme menevämme aivan liian hitaasti. Ei muuta kuin pikkuhiljaa nostamaan vauhtia. Keskuspuistossa ehdimme jo luulla, että emme pääsisi aivan kolmessa tunnissa maaliin joten nostimme rajusti vauhtia ja lopulta ylitimme maaliviivan ajassa 2:56.
Lopullinen aika oli pienoinen pettymys mutta kun keskitän ajatukseni siihen, että todellakin ylitin itseni ja juoksin 21+ kilometriä niin voin kyllä taputtaa itseäni olalle. Tämä oli vasta ensimmäinen kertani ja ensi kerralla osaan treenata, (jälki)tankata, varustaa ja pitää tiukemman juoksutahdin huomattavasti paremmin. HCR2018 on jo kalenterissa!
Uskaltakaa tekin ylittää itsenne. Vaikka kaikki ei menisi juuri niin kuin on suunnitellut niin katse vain eteenpäin ja uuden tavoitteen kimppun!
Jaana
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!